niko wearden

niko wearden

Photo / kuva: Camille Auer

niko wearden is a British Performance Artist and cultural worker who lives in Helsinki now. niko relentlessly felts webs of gathered threads from a lifetime of urgent concern about oceanic devastation, being in water, lying on the floor, the colour blue, systemic injustice and how to be an artist in relation with other people.

They are a recent graduate of the MA program in Live Art and Performance Studies at the Theatre Academy, Helsinki, where both their artistic and written thesis attended to the tensions of waiting and the weather. At the Theatre Academy niko started dancing and critical collaboration with dance and dancers became essential. However, they are not, and do not want to be a dancer. niko also holds a BA in Fine Art: Time Based Media from Wimbledon College of Arts, University of the Arts, London. Because of the pedagogy of their BA that they were exposed to at a young age, niko situates themselves unambivalently and unshakably within the tradition of western Performance Art and the avant-garde. Despite now working amongst and nearby to diverse fields and references this background persistently affects their perspective and approach.

niko’s artistic work has been shown internationally including at the Polish Sculpture Centre, Muu Gallery, Helsinki, the Royal Academy, London, the Edinburgh Fringe Festival, Vantaa Arts Museum Artsi, and Øy Festival, Papa Westray, Orkney. In 2024, niko received a British Council x Unlimited microaward for a collaborative project with Brazilian artist and transdisciplinary researcher jialu pombo exploring sensory relationships to water through the work on Lygia Clark.

niko’s art has been featured in Love Magazine, Artefact Magazine, BBC Newsbeat and on BBC Edinburgh Fringe Nights. They have written texts for publications including Society of Queer Studies in Finland journal (SQS), NO NIIN magazine and The Supreme Deluxe Essential Monster Chetwynd Handbook (Edition Patrick Frey). In summer 2025 they spent three months in residency at Røst AiR on the lighthouse island, Skomvær, Norwegian side of Sápmi. Other residencies include the Finnish Bioart Society’s Field_Notes residency in Gilbbesjávri/ Kilpisjärvi on the Finnish side of Sápmi and an UrbanApa Miniresidency at Museum of Impossible Forms, Helsinki together with their working group odotushuone. They have also lived and worked on the isles of Skye and Iona and completed a Programme Assistant internship at the Scottish Sculpture Workshop. niko is currently a trainee at Tromsø Kunstforening, focusing on critical accessibility. niko is also an activist, with a history of trans(feminist) advocacy and more recently working to support the Palestinian liberation movement. Together with Camille Auer and Oona Pennanen, niko is a member of the band Semi-Aquatic Ground Sloth.

niko wearden

niko wearden on brittiläinen Performanssitaiteilija ja kulttuurityöläinen, joka asuu tällä hetkellä Helsingissä. niko punoo ja punoo verkkoja langoista, jotka pursuavat elinaikaisesta huolesta valtamerien tuhoutumisesta, vedessäolosta, lattialla makaamisesta, sinisestä väristä, rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä miten olla taiteilija muiden ihmisten kanssa.

Hän valmitui hiljattain Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies maisteriohjelmasta. Hänen sekä kirjallinen että taiteellinen opinnäytetyönsä paneutuivat odottamisen ja sään jännitteisiin. Teatterikorkeakoulussa niko alkoi tanssia ja kriittisestä työskentelystä tanssin ja tanssijoiden kanssa tuli oleellista. Kävi kuitenkin ilmi että hän ei ole, eikä halua olla tanssija. nikolla on kandidaatintutkinto Wimbleton College of Arts, University of the arts Londonin BA in Fine Art: Time Based Media ohjelmasta. Kyseisen koulun pedagogian johdosta, jolle hän altistui nuorella iällä, niko asemoituu epäröimättä ja vankkumattomasti länsimaisen Performanssitaiteen ja avant garden perinteisiin. Vaikka hän työskentelee monenlaisten taidekenttien lomassa ja vierellä, tämän taustan vaikutus hänen näkökulmaansa ja työskentelytapoihinsa on jatkuva.

nikon taiteellista työtä on esitetty kansainvälisesti, mukaan lukien Polish Sculpture Centre, Muu Galleria, Helsinki, the Royal Academy, London, the Edinburgh Fringe Festival, Vantaan taidemuseo Artsi ja Øy Festival, Papa Westray, Orkney. Vuonna 2024 niko sai British Council x Unlimited apurahan brasialialaisen taiteilija jialo pombon kanssa tehtyyn työhön, joka käsitteli aistillista suhdetta veteen suhteessa Lygia Clarkin teoksiin. nikon taidetta on esitelty Love Magazinessa, Artefact Magazinessa, BBC Newsbeatissa ja BBC Edinburgh Fringe Nightsissa. Hänen tekstejään on julkaistu muun muassa Suomen Queer-tutkimuksen seuran lehdessä (SQS), NO NIIN Magazinessa ja The Supreme Deluxe Essential Monster Chetwynd Handbookissa (Edition Patrick Frey). Kesällä 2025 hän vietti kolme kuukautta Røst AiR residenssissä Skomværin majakkasaarella Norjan puoleisella Saamenmaalla. Hän on ollut myös muun muassa Biotaiteen seuran Field_Notes residenssissä Gilbbesjávri/Kilpisjärvellä ja UrbanApan miniresidenssissä Museum of Impossible Formsilla Helsingissä odotushuone -työryhmänsä kanssa. niko on myös asunut Skyen ja Ionan saarilla ja ollut Program Assistant työharjoittelijana Scottish Sculpture Workshopissa. Tällä hetkellä niko on työharjoittelussa Tromsø Kunstforeningilla, jossa hän keskittyy kriittiseen saavutettavuuteen. hän on myös aktivisti, trans(feministisellä) taustalla, mutta viime aikoina hän on työskennellyt palestiinalaisen vapausliikkeen hyväksi. Camille Auerin ja oona Pennasen kanssa niko muodostaa Semi-Aquatic Ground Sloth -yhtyeen.